Pettäjän Päiväkirja.

Osa 3.

2008-04-09T10:52:00+03:00

Niinpä. Tein sen taas. Huono omatunto kaivertaa reikää sisuksiin ja tavallaan pelkään että mieheni saa tietää flirttailustani. En osaa sanoa mikä synnyttää tämän tarpeen itselläni, että on pakko tavallaan koko ajan pitää pientä peliä jonkun muun kanssa. Vaikka asun onnellisesti yhdessä avokkini kanssa! Ja meillä menee loistavasti! Ymmärrämme toisiamme (ja mikä tärkeintä, HÄN ymmärtää MINUA), seksi on hyvää, tulemme mainiosti juttuun toistemme kanssa. Rakastamme toisiamme.

Noistakin asioista huolimatta minussa palaa joku ihme halu. Nykyään kun runkkaan, en enää ajattele miestäni. Vaan erästä tyyppiä kehen toisinaan törmään töissä. Ollaan flirttailtukin aika häikäilemättömästi mikä on IHANAA piristystä arkeen. Minä jopa suunnittelen että kunhan mieheni lähtee armeijaan kesällä, minulla on vaikka kuinka paljon aikaa touhuta tämän uuden tuttavuuden kanssa. Oksettaa. Miksi? Mikä siinä on etten voi tyytyä onnelliseen parisuhteeseen vaan pakko koko ajan löytää jännitystä jostain muualta.

Voin sanoa olevani ylpeä siitä etten ole vielä kertaakaan oikeasti pettänyt miestäni tämän puolentoista vuoden aikana. Tai no kuka luokittelee mitäkin pettämiseksi. Eiköhän meillä kaikilla ole päiväunia jostain toisesta. Kyllähän hänkin ejakuloi seksin aikana paljon voimakkaammin kun katsomme samalla pornoa. Tai hän katsoo ja voi samalla kuvitella naivansa jotain povipommi-blondia. Eikä siinä mitään.

Edellinen parisuhteeni oli tuomittu jo heti alkuunsa kun siinä esiintyi uskottomuutta joka kylmenti suhdetta sitten koko parin vuoden ajan loppuun asti. Opin virheestäni ja viisastuin.

Silti enää en edes jaksa vältellä ajatusta pettämisestä vaikka en haluakaan satuttaa miestäni. Miksi? Ehkä siksi että periaatteessa haluaisin pitkästä aikaa tehdä mitä haluan. Olla sinkku.

Voiko tämän vaikeammaksi mennä? Ei kannata edes yrittää ymmärtää.

Osa 2.

2008-03-19T11:02:00+02:00

Niinpä niin. Kevät tekee tuloaan. Parit jotka ovat olleet jo "ikuisuuksia" yhdessä, tekevät eroa. Saa minut levottomaksi. Kesä. Vapaus. Tähän aikaan vuodesta aina sama juttu.

Miten helppoa olisikaan elää vain itselleen, itseään varten. Mennä ja tulla miten lystää. Tehdä töitä ja ansaita vain omaa toimeentuloa varten. Ahdistaa. Olisipa se vain niin helppoa sanoa että haluan erota. Vaikka tosiasiassa en tiedä haluaisinko. Onhan parisuhteessakin omat hyvät puolensa. Sekoan.

Osa 1.

2008-03-17T10:02:00+02:00

Minua riivaa ajatus toisenlaisesta elämästä. Vaikka olen tyytyväinen ja onnellinen, en voi olla miettimättä sitä yhtä, sitä toista ja kolmatta.

Rakastan seksiä. Kukapa ei. Haluaisin saada kaiken, kokea mahdollisimman monimuotoisesti nautinnon. Silti tiedän etten voisi hypätä sänkyyn jonkun tuntemattoman kanssa. En, vaikka eläisin itsekseni, olisinkin sinkku. Tämän huomasin pari vuotta takaperin, kun illan päätteeksi "olisin päässyt" erään tyypin matkaan. Karkasin. Pelotti.

Tosin siitä on jo aikaa ja olin silloin vielä nuori. En tiedä olisiko nyt toisin. Jotenkin ajatus seksistä jonkun tuntemattoman, jonkun ihmisen kanssa josta ei tiedä mitään kuin sen mitä näkee, ei houkuttele yhtään. Miten se voi edes kiihottaa? En tiedä, ehkä kyseessä pitäisi olla joku sellainen "klik", josta tietää heti että tuossa ihmisessä on se jokin. Jotain sellaista vetovoimaa mikä puree vain minuun.

Minusta on vain helpompi ajatella hyppääväni sänkyyn tutun ihmisen kanssa. Exäni parhaan kaverin tai nykyiseni isoveljen kanssa. Hullua. Ehkä jopa jollain tasolla sairasta.

Puhutaanpa tästä exäni parhaasta kaverista. Hän jos joku on minulle ollut sellainen "klik". Aivan alusta asti olen tuntenut häneen outoa vetovoimaa, josta en ole vieläkään kunnolla irrottautunut. Haluaisin kokea hänet. Runkatessani kuvittelen hänet päälleni. Ihana mielikuva ja ennen kaikkea kiihottava mielikuva. Minulla ei kuitenkaan olisi mitään mahdollisuuksia häneen. Ehkäpä se jollain tasolla vain lisää halua.

Toinen on tämä nykyiseni isoveli. Hän ei niinkään luonteeltaan ole mikään kovin, miten sen nyt sanoisi, kiinnostava. Mutta jokin siinä vain on, ajatuksena, niin seksikästä. Varmasti juuri siksi että hänkin on jotain saavuttamatonta.

Joskus olen vienyt nämä "fantasiat" jopa niin pitkälle että ollessani sängyssä poikaystäväni kanssa, kuvittelenkin sekstaavani joko Mikon tai Eeliksen kanssa.

Välillä mietin onko järkevää seurustella jos haluaisi niin paljon enemmän. Toisaalta on vain niin vaikeaa ajatella elämää ilman Samia. En tiedä katuisinko jos jättäisin hänet vain ihmeellisten halujeni takia.